Artikkeli on kirjasta ”Paluu alkuun”.
Lukemattomat aikamme paimenet ja kristityt väittävät, ettei Raamattu opeta mitään niistä luonnottomista teoista, joita monet heistä ovat ryhtyneet harjoittamaan, ja että niistä sen tähden vallitsisi ”kristillinen vapaus”. Tämä ei onneksi pidä paikkaansa. Jumala ei ole jättänyt meitä oman pettävän viisautemme varaan niin tärkeässä asiassa kuin seksuaalisuuden oikea käyttö, vaan ohjaa meidät tahtonsa mukaiseen puhtaaseen ja kauniiseen elämään. Kokoamme vielä lyhyesti yhteen Raamatun opetuksen seksuaalisuudesta.
Edellä mainittu aikamme kristittyjen yleisesti esittämä väite perustuu väärään käsitykseen Jumalan sanasta. Jumalan sana ei ole sellainen lakikoodisto, jossa Jumala kieltäisi sanasta sanaan jokaisen tahtonsa vastaisen toiminnan. Sen sijaan Jumalan sana on kutsu kypsyyteen, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään (Ef. 4:13). Jumala opettaa meitä lapsinaan Kristuksessa – ei niin kuin tämän maailman hallitsijat alamaisiaan. Jumala sanallaan muuttaa meitä Poikansa kuvan kaltaisuuteen. Meidät on kutsuttu hylkäämään tämän maailman lihallinen ajattelu ja toiminta ja uudistumaan saamamme Kristuksen mielen mukaan (Room. 12:2).
Me emme lue Jumalan sanaa niin kuin tämän maailman ihminen saattaa lukea jotakin lakikoodistoa etsien siitä porsaanreikiä, joita voi viekkaasti hyödyntää, tai miettien, kuinka pitkälle voi jossakin asiassa mennä rikkomatta silti lakia. Sen sijaan Jumalan sana on annettu meille tekemään meidät viisaiksi, niin että pelastumme uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalan sana on annettu meille opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. (2. Tim. 3:15–17.)
Me luemme Jumalan sanaa, että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus (Ef. 4:15). Tätä päämäärää varten koko pyhä Raamattu on meille annettu – että uskon kautta eläisimme Kristuksessa, yhä syvemmin Häneen juurtuen.
Sen sijaan, että Jumala antaisi meille lakikoodiston, joka kattaisi jokaisen kuviteltavissa olevan tilanteen, Hän antaa meille lahjaksi Poikansa ja Hänen mielensä – Hänen, jossa kaikki Jumalan käskyt ja asetukset ovat tulleet lihaksi. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen persoona ja teot ovat meidän vanhurskautemme ja pyhä elämämme. Jumalan Sana on tullut lihaksi, kun Isän ikuinen Poika sikisi Pyhästä Hengestä Neitsyt Marian kohtuun ja syntyi ihmiseksi. Jeesus on täyttänyt kaikki Kirjoitukset. Hänessä me katselemme Poikaa, joka on ikuisesti ollut Isän helmassa, joka tuntee täydellisesti Isän ja Hänen tahtonsa ja joka täydellisessä rakkaudessa ja kuuliaisuudessa toteuttaa Isän tahdon.
Me katsomme Jumalan lain käskyjä toteutuneina täydellisesti Kristuksessa meidän vanhurskaudeksemme ja pyhäksi elämäksemme. Kun kuulemme ensimmäisen käskyn, me näemme Kristuksen, täydellisen uskon miehen, joka horjumatta luottaa Isän rakkauteen silloinkin, kun Isä juottaa Pojalleen vihansa maljan meidän pelastukseksemme. Kun kuulemme viidennen käskyn, mietimme Häntä, joka on antanut koko elämänsä Jumalalle suloiseksi uhriksi, jotta me saisimme elää. Näin jokaisesta Jumalan käskystä avautuu meille Kristuksen pyhä elämä ja Kristuksen pyhästä elämästä avautuu meille Jumalan koko vanhurskas tahto.
Asettaessaan meidän eteemme Kristuksen pyhän elämän Jumalan sana tuo oman syntisen tilamme päivän valoon. Kuullessamme kolmannen käskyn muistamme Häntä, joka ikuisesti katselee Isän kasvoja ja kuuntelee Hänen ääntänsä, ja ymmärrämme, miten kaukana luonnostamme olemme Jumalasta. Kuullessamme kuudennen käskyn katselemme tämän taivaallisen Sulhasen puhdasta ja palavaa rakkautta lunastamaansa morsianta kohtaan ja kadumme sitä pahaa himoa, joka meitä tahraa.
Kristuksessa Jumalan käskyt avautuvat meille kaikessa täyteydessään. Sanoa, että esimerkiksi viides käsky koskee ainoastaan ulkonaista tappamista, on olla sokea käskyn todellisuudelle Kristuksessa. Kristuksessa me ymmärrämme, että Jumalan käskyt ulottuvat sydämen sisimpään saakka. Niinpä ensimmäisen käskyn täyttäminen nousee Pojan sydämestä, joka horjumatta luottaa Isän rakkauteen. Samoin viidennen käskyn mukainen elämä kumpuaa Pojan sydämestä, joka ikuisesti elää Isän itsensä antavasta rakkaudesta. ”Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.” Joh. 15:9.
Tämän Kristuksessa olevan todellisuuden tähden Paavali voi sanoa efesolaisille: ”Näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan.” Ef. 4:20. Tämän tähden Paavali voi kehottaa riisumaan pois vanhan ihmisen ja pukemaan päälle uuden ihmisen, joka on luotu Kristuksen kuvan kaltaisuuteen (Ef. 4:20–24). Tässä kontekstissa on myös ymmärrettävä Paavalin sanat: ”tutkikaa, mikä on otollista Herralle” Ef. 5:10; ”älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on” Ef. 5:17; ”muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” Room. 12:2. Tämä riisuminen, pukeutuminen, muuttuminen, tutkiminen ja ymmärtäminen edellyttävät jonkun paljon syvällisemmän todellisuuden olemassaolon kuin se, mikä on esitetty tässä väitteessä: ”Jos Jumala ei sanasta sanaan kiellä jotakin asiaa, niin meillä on vapaus toimia niin kuin haluamme.” Jumala kutsuu lapsensa Kristuksessa tutkimaan ja rakastamaan Hänen tahtoaan, sitä mikä on hyvää, otollista ja täydellistä. Hän kehottaa meitä antamaan ruumiimme kaikkine jäsenineen eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi. (Room. 12:1–2.)
Suhteessa raskaudenehkäisyyn tämä kaikki tarkoittaa sitä, että tutkimme asian syvällisemmin kuin pelkästään toteamalla, että koska Raamattu ei mainitse sanaa ”raskaudenehkäisy”, meillä täytyy olla vapaus itse päättää asiasta oman viisautemme mukaan. Meidän täytyy tutkia Jumalan sana kokonaisuudessaan ja ymmärtää Kristuksessa, mikä on Herran tahto seksuaalisuudelle.
Lähdemme liikkeelle Kristuksen opetuksen mukaisesti luomisesta (Matt. 19:3–12). Luemme, miten Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja sanonut heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi.” 1. Moos. 1:28. Kuulemme, miten Jumala tätä tehtävää varten asettaa avioliiton miehen ja naisen välille (1. Moos. 2:18–25). Tämä on Jumalan hyvä luomisjärjestys. Tämä on Hänen tahtonsa. Tämä on hyvää, otollista ja täydellistä. ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” 1. Moos. 1:31. Jumalan lapsina meidät on kutsuttu rakastamaan Jumalan tahtoa, koska se on hyvää, otollista ja täydellistä. Meidät on kutsuttu rakastamaan avioliittoa ja sen tehtävää. Meidät on kutsuttu rakastamaan lapsia, heidän synnyttämistään ja kasvattamistaan Jumalan kunniaksi. Meidät on kutsuttu rakastamaan ihmislasten paljoutta, jolla Jumala tahtoo täyttää perheet ja koko maanpiirin.
Luemme, miten Jumala syntiinlankeemuksenkin jälkeen vahvistaa luomisessa miehelle ja naiselle antamansa tehtävän. Heidän tehtävänsä on yhä tulla yhteen avioliitossa, olla hedelmällisiä, lisääntyä ja kasvattaa lapsia Jumalalle. Syntiinlankeemuksen seurauksesta joudumme kuitenkin kärsimään täyttäessämme tätä tehtävää, mutta se on yhä voimassa. (1. Moos. 3:16–20.)
Luemme, miten ihmissuku niin pahasti turmeltui maan päällä, että Jumala lähetti vedenpaisumuksen tuhoamaan kaiken lihan. Vain Nooan perhekunta pelastui arkissa. Kuitenkin yhä vielä Herra rakasti ihmislapsia ja kaipasi jumalista siementä yhteyteensä – juuri sen tähden Hän puhdisti maanpiirin. Herra vahvisti luomistahtonsa vedenpaisumuksen jälkeen ja käski Nooaa ja hänen jälkeläisiään olemaan hedelmällisiä, lisääntymään ja täyttämään maa ihmislapsilla (1. Moos. 9:1–7).
Luemme, miten Herra valitsee Abramin ja tekee hänestä kansojen paljouden isän, Aabrahamin. Herra lupaa antaa Aabrahamille niin paljon jälkeläisiä kuin on tähtiä taivaalla, niin suuren paljouden, ettei sitä voi lukea. (1. Moos. 12; 15; 17.) Kuulemme, miten Herra uudistaa tämän lupauksen Iisakille ja Jaakobille (1. Moos. 26; 28). Luemme, miten Herran kansa on kuuliainen Jumalan tahdolle vaikeissakin olosuhteissa. He ovat hedelmällisiä ja lisääntyvät, vaikka tekevät orjatyötä Egyptissä ja vaikka farao käskee surmata heidän poikalapsensa (2. Moos. 1). Kirjeessään Babylonian pakkosiirtolaisille profeetta Jeremia Jumalan nimessä käskee israelilaisia menemään naimisiin ja lisääntymään (Jer. 29). Kuultuamme kertomukset Sodomasta ja Gomorrasta (1. Moos. 19) sekä Oonanista (1. Moos. 38) otamme vaarin näistä Pyhän Hengen antamista kuolemanvakavista varoituksista, kavahdamme kaikenlaisia pimeyden hedelmättömiä tekoja ja kunnioitamme Jumalan jo alussa lausumaa luomistahtoa: ”olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa”.
Uusi testamentti vahvistaa Jumalan luomistahdon koskien avioliittoa ja sen tarkoitusta. Opettaessaan avioliitosta Jeesus kehottaa palaamaan luomiskertomukseen. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ihmisten tulee mennä naimisiin, olla hedelmällisiä ja lisääntyä, sillä Herran rakas tahto on luoda ihmislasten paljous ja sulkea heidät kaikki syleilyynsä Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. (Matt. 19.) Ymmärrämme, miten Herran tahto on täyttää maanpiiri lapsilla, jotta Hän saisi täyttää taivasten valtakunnan ihmisillä kaikista kansoista ja kielistä. Herra tahtoo siunata perheitä lapsilla, jotta Hän saisi pyhän kasteen kautta synnyttää itselleen suuren paljouden lapsia omaan perheväkeensä. Jumalan luomistahtoa ja lunastamistahtoa ei voi erottaa toisistaan – Herra rakastaa ihmislapsia. (1. Moos. 1:28; Matt. 28:18–20.)
Sen tähden Paavalin ohjeiden mukaisesti pappiskandidaatti tulee koetella sen mukaan, onko hän elänyt Jumalan tahdon mukaista perhe-elämää (1. Tim. 3:1–7). Samoin kristityn leskeksi jääneen naisen elämänvaelluksen vilpittömyys koetellaan hyvien tekojen kautta, joita ovat ennen muuta lasten kasvattaminen ja vieraanvaraisuus (1. Tim. 5). Jumalan luomistahdon mukaisesti nainen ”on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä” 1. Tim. 2:15. Itsekeskeisesti ja ahneesti elävä nainen on jo eläessään kuollut (1. Tim. 5:6). Sen tähden Paavali kehottaa nuoria naisia, joilla ei ole naimattomuuden armolahjaa, menemään naimisiin, synnyttämään lapsia ja hoitamaan kotiansa (1. Tim. 5:14).
Sen lisäksi, että Jumala moninkertaisesti vahvistaa sanassaan luomistahtonsa koskien avioliittoa ja seksuaalisuutta ja käskee toimimaan tämän tahtonsa mukaisesti, Hän myös ankarasti kieltää luomistahtonsa vastaisen seksuaalisuuden käytön. Seksuaalisuutta tulee käyttää Jumalan luomisjärjestyksen mukaisesti eikä vastoin sitä (Room. 1:18–32), sillä Jumalan viha kohtaa tottelemattomuuden lapsia, jotka pimeyden hedelmättömillä teoilla vääntävät kieroon Jumalan hyvän luomisjärjestyksen omien himojensa tyydyttämiseksi (Ef. 5:3–17).
Apostoli Paavali ei suostu edes nimeämään Efeson seurakunnalle niitä pimeyden hedelmättömiä tekoja, joilla tottelemattomuuden lapset itsensä turmelevat ja niin vetävät päälleen Jumalan vihan, sillä ”häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät” Ef. 5:12. Jumalan hyvä ja kaunis luomistahto avioliiton ja seksuaalisuuden alueella on selkeä ja yksinkertainen. Sen sijaan pimeyden teot ovat moninaiset ja inhottavat, eikä Jumalan pyhyys salli, että ne häpeämättä levitellään auki Hänen sanassaan tai kirkoissaan. Jumala käskee lapsiaan tutkimaan, mikä on Hänelle otollista. ”Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.” Ef. 5:17.
Jumala teroittaa monin kohdin luomansa ihmisruumiin ja asettamansa avioliiton pyhyyttä. Herra on luonut ihmisruumiin. Herra on kalliisti lunastanut ihmisruumiin. Sen tähden me emme ole itsemme omat vaan kuulumme Herralle. Meidän ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli. Meidän tulee kirkastaa Jumala ruumiissamme. (1. Kor. 6:12–20.) Meidän tulee käyttää Jumalalta saamiamme jäseniä Hänen luomistarkoituksensa ja tahtonsa mukaisesti (Room. 6) – mukaan lukien Hänen luomiaan sukupuolielimiä. Näitä kaikkia jäseniä tulee käyttää arvokkaasti Jumalan luomisjärjestyksen mukaisesti kaikessa pyhyydessä ja kunniassa (1. Tess. 4:4). Näin me osoitamme Jumalan pelkomme ja rakkautemme Häntä kohtaan. Näin me annamme ruumiimme eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi (Room. 12:1).
Tahtonsa mukaan Herra antaa kuoleman ja antaa elämän (1. Sam. 2:6). Tahtonsa mukaan Herra avaa kohdun ja sulkee kohdun (1. Moos. 30:2, 22). Hän on se, joka luo uuden ihmiselämän ja asettaa hänen päiviensä mitan (Ps. 139). Hän tuntee luomansa ihmislapsen jo edeltä. ”Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin” Jer. 1:5. Lapset ovat Jumalan siunaus, jonka Hän tahtonsa mukaan antaa (Ps. 127; 128; 1. Moos. 30:2, 22). Jumala hallitsee siementä ja kohtua tahtonsa ja viisautensa mukaan. Hän on elämän ja kuoleman Herra – emme me.
Luemme, kuinka Oobed-Edom vastaanotti kotiinsa Herran läsnäolon arkin ja nöyrästi kunnioitti Hänen pyhyyttään, ja Herra siunasi Oobed-Edomin huonetta ja kaikkea, mitä hänellä oli (1. Aik. 13). Herra rakensi Oobed-Edomin huonetta kahdeksalla pojalla ja 54 pojanpojalla, kykenevillä ja tarmokkailla miehillä, sillä ”Jumala oli siunannut häntä” (1. Aik. 26). Kuulemme, kuinka Daavidin ensimmäinen vaimo Miikal, Saulin tytär, halveksuu Herran liitonarkin tulemista kotikaupunkiinsa Jerusalemiin ja kuinka hän sen tähden ”ei saanut lasta kuolinpäiväänsä asti” (2. Sam. 6). Otamme tästä kaikesta vaarin ja kunnioitamme Israelin Pyhää, jotta saisimme runsaana yllemme Hänen siunauksensa Hänen huoneensa rakennukseksi meidän kauttamme. ”Sillä katso, näin siunataan mies, joka Herraa pelkää.” Ps. 128:4.
Luemme, kuinka Jumala toistuvasti varoittaa omaa kansaansa, etteivät he uhraisi epäjumalille niitä poikia ja tyttäriä, jotka he ovat Jumalalle synnyttäneet (3. Moos. 18:21–22; Jes. 57:5; Jer. 7:31; Hes. 16:20–21). Pakanat uhraavat lapsiaan omille epäjumalilleen tai muuten estävät heidän syntymänsä käyttämällä seksuaalisuutta luonnottomalla tavalla (1. Moos. 19; 38; 3. Moos. 18:21–22; 5. Moos. 18:10), mutta Jumalan kansan pyhä tehtävä on synnyttää ja kasvattaa lapsia Jumalalle Hänen iankaikkisen valtakuntansa perillisiksi. Lapset ovat Herran omia ja kuuluvat Hänelle (Hes. 16:20–21; Matt. 19:13–15) – niin kuin myös me. Sen tähden me tahdomme irtisanoutua kaikista pimeyden hedelmättömistä teoista, joilla tottelemattomuuden lapset itseänsä tahraavat ja uhraavat syntyneitä tai syntymättömiä lapsiaan omille epäjumalilleen palvellen omia himojaan. Me tahdomme kuuliaisten lasten tavoin elää sitä puhdasta ja hyvää elämää, jossa me kannamme Jumalalle vanhurskauden hedelmää Hänen hyvän ja viisaan tahtonsa mukaan.
Jumala on myös asettanut avioliiton kuvaksi Kristuksen ja seurakunnan välisestä liitosta (Ef. 5:22– 33). Seurakunta on saanut syntynsä Kristuksen lävistetystä kyljestä. Vedellä ja verellä meidät on pesty puhtaiksi. Meidät, jotka olimme kuolleita ja hedelmättömiä, Jumala on tehnyt eläviksi Kristuksessa, että kantaisimme hyvää hedelmää Jumalalle. ”Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.” Joh. 15:8. Uskonyhteys Vapahtajaan synnyttää meissä Jumalan tahdon mukaista elämää. Samoin miehen ja naisen välinen avioyhteys siunataan kohdun hedelmällä. Kristuksen ja seurakunnan välinen liitto ei ole steriili ja hedelmätön. Herran sana kantaa Jumalan tahdon mukaisen, yltäkylläisen hedelmän – mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä (Matt. 13:23).
Tämän lisäksi Jumala on antanut avioliiton syntiinlankeemuksen jälkeen avuksi haureutta vastaan. Jumala on luonut ihmisen avioliittoa varten, siunannut hänet hedelmälliseksi ja säätänyt lasten synnyttämisen ja kasvattamisen. Sen tähden ihminen ei voi avioliiton ulkopuolella elää siveästi ilman Jumalan erityistä armoa. Ilman avioliittoa ja Jumalan luomisjärjestyksen mukaista avioelämää Jumalan kaikkivaltias luomissana ”olkaa hedelmälliset ja lisääntykää” saa syntiinlangenneessa ihmisessä vääristyneen ilmenemismuodon aviorikosten, haureuden tai muiden häpeällisten syntien kautta. Kuuliaisuus Jumalan luomisjärjestykselle antaa tämän luomissanan toteutua Jumalan tahdon mukaisesti avioliitossa, kun mies ja nainen ovat hedelmällisiä ja lisääntyvät Jumalan tahdon mukaan. (1. Moos. 1:28; 1. Kor. 7.)
Ensimmäinen käsky opettaa meitä rakastamaan Herraa, meidän Jumalaamme, kaikesta sydämestämme, kaikesta sielustamme ja kaikesta voimastamme (5. Moos. 6:5). Tämä käsky tarkoittaa Herran ja Hänen tahtonsa rakastamista kaikesta sydämestämme ja halua olla Hänen kuvansa kaltaisuus. Tämä käsky tarkoittaa, että olemme kuuliaiset taivaallisen Isämme tahdolle silloinkin, kun siitä koituu meille kärsimystä. Hän on kaiken hyvyyden ja rakkauden lähde. Hän tietää, mikä on meille parhaaksi. Sen tähden Hänen Poikansa opettamina me uskomme koko elämämme ja kaikki jäsenemme Hänen käsiinsä ja Hänen käyttöönsä luottaen, että Hän siunaa meitä.
Viides käsky opettaa meitä rakastamaan ihmiselämää niin kuin Jumala rakastaa meitä. Jumalan Poika on Isän tahdolle kuuliaisena antanut kaikkensa, että me saisimme elää. Hän on astunut alas taivaista, syntynyt ihmiseksi, elänyt, kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut, jotta me saisimme Hänessä syntyä Jumalan lapsiksi. Kaiken tämän Kristus on tehnyt sydämen halusta aina eläen Isän rakkaudesta ja aina osoittaen tätä rakkautta meille – ei ole Hänen sydämestään lähtenyt pahaa ja katkeraa ajatusta meitä kohtaan, vaikka Hän on kaiken joutunut puolestamme kärsimään. Tätä samaa rakkautta mekin saamme osoittaa lapsillemme, jotka Jumala rakkaudessaan meidän hoitoomme haluaa antaa.
Kuudes käsky kuvaa eteemme Kristuksen ja seurakunnan välisen liiton. Tämä Sulhanen on antanut kaikkensa, että Hänen rakastettunsa saisi ikuisesti elää Hänen taivaallisen Isänsä kodissa. Kuuliaisena Isänsä tahdolle Kristus on luovuttanut kaikki jäsenensä ja kaiken voimansa Isän vanhurskaan tahdon täyttämiseen, jotta Hänen morsiamensa saisi syntymän Hänen lävistetystä kyljestään. Poika on täynnä Isän itsensä antavaa rakkautta, ja tämän rakkauden hedelmänä kirkko saa syntynsä (Joh. 15:9). Poika haluamalla haluaa tuoda tässä taivaallisessa avioliitossa morsiamensa ruumiinsa kautta Isän rakkauden yhteyteen, jotta Hänen morsiamensa saisi Hänessä osallisuuden siihen Isän rakkauteen, josta Hän on Poikana ikuisesti ollut osallinen, ja jotta Hänen morsiamensa saisi tässä rakkaudessa olla hedelmällinen ja kantaa ylitsevuotavan runsaasti hedelmää taivaallisen Isän kunniaksi.
Mitä siis sanomme tähän kaikkeen Kristuksessa? Opettaako Raamattu mitään esimerkiksi raskaudenehkäisystä? Kristuksessa me opimme rakastamaan sitä, mitä Jumala rakastaa, ja inhoamaan sitä, mitä Hän inhoaa. Jumala rakastaa ihmiselämää ja haluaa täyttää luomansa maailman pojilla ja tyttärillä, ja niin mekin haluamme Kristuksessa. Mutta Jumala vihaa pimeyden hedelmättömiä tekoja, joilla tottelemattomuuden lapset sotivat Hänen hyvää ja kaunista luomistahtoansa vastaan, ja niin mekin Kristuksessa inhoamme näitä häpeällisiä tekoja emmekä suostu niitä edes mainitsemaan. Poika ottaa Isältä vastaan jokaisen ihmislapsen, jonka Isä haluaa Pojalleen antaa, ja rakastaa tätä ihmislasta – niin mekin Kristuksessa (Joh. 10:25–30). Isä tietää, miten paljon Hän joutuu kärsimään jokaisen luomansa ihmislapsen puolesta, mutta silti Hän tahtoo luoda heidät kaikki, rakastaa heistä jokaista ja olla heidän Isänsä – niin mekin Kristuksessa. Tämä on se kuva, jonka taivaallinen Isä piirtää itsestään sanassaan ja Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä on Hänen kuvansa. Kun sanomme, ettemme halua tätä kuvaa emmekä halua muuttua tämän kuvan kaltaisuuteen, kiellämme taivaallisen Isämme.
Tämä maailma ja oma lihamme etsivät ja haluavat helppoa ja vaivatonta elämää, jossa ei tarvitse tehdä uhrauksia ja kärsiä. Jumala opettaa meille Kristuksessa, että oikea rakkaus on valmis kärsimään kaiken, jotta rakastettu saisi elää. Tämä maailma opettaa meitä uhraamaan lapsemme, jotta meille kävisi hyvin ja mukavasti – jotta saisimme haluamamme elämäntason, uran ja harrastukset. Jumala opettaa meitä Kristuksessa rakastamaan enemmän Hänen tahtoaan kuin tätä elämää ja olemaan valmiita uhraamaan kaikkemme puolisomme ja lastemme puolesta, sillä vain ristin tiellä on tosi elämä. Lihamme yllyttää meitä käyttämään jäseniämme omien himojemme mukaan. Jumala opettaa meitä Kristuksessa antamaan koko ruumiimme ja kaikki jäsenemme Jumalan tahdon mukaiseen elämään Jumalan kunniaksi ja lähimmäistemme parhaaksi.
Vihollinen on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan (Joh. 10:10). Hänen valtakuntansa on kuoleman valtakunta. Ehkäisyvälineet ja lastensurma tulevat vihollisen sydämestä – ne eivät tule Jumalalta ja Hänen sanastaan. Käärme on kavalin kaikista kedon eläimistä. Hän on ollut murhaaja alusta asti. Hän on valehtelija ja sen isä. (Joh. 8:44.) Saadessaan valtaosan kirkoista luopumaan Jumalan luomisjärjestyksen mukaisesta seksuaalisuuden käytöstä vihollinen on pettänyt meidät valheillaan tullakseen varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan Herran kansaa.
On todella korkea aika nousta unesta, panna pois nämä pimeyden hedelmättömät teot ja pukeutua valkeuden varuksiin. On aika irtisanoutua näistä Perkeleen valheista ja ajaa tämä murhaaja ulos Herran huoneesta. On aika katumuksessa kääntyä Herran puoleen, ottaa vaari Hänen sanastaan ja vahvistua siinä ensimmäisessä rakkaudessa, joka tutkii Herran sanaa kaiken päivää ja löytää siitä ilonsa.
Älkäämme paaduttako sydäntämme niin kuin Lootin vävymiehet, joiden korvissa varoitus tulevasta tuhosta oli pelkkää leikinlaskua (1. Moos. 19). Jumala on lähettänyt enkelinsä varoittamaan meitä. Kaikki kirkon uskolliset opettajat ovat halki vuosisatojen, katkeamattomassa ketjussa varoittaneet näistä pimeyden hedelmättömistä teoista: ”Siellä missä Jumalan pelko vielä vallitsee, tällaisia lihan tekoja ei suvaita.” Näiden uskollisten sanansaattajien varoitus on epäämättömän selvä ja varma, sillä se perustuu Jumalan muuttumattomaan sanaan ja luomisjärjestykseen. Älkäämme antako kenenkään pettää itseämme tyhjillä puheilla vaan tutkikaamme ja ymmärtäkäämme, mikä on otollista Herralle. Kulkekaamme sitä ikiaikaista tietä, jota kaikki uskolliset isämme ja äitimme Kristuksessa ovat kulkeneet kuuliaisina Jumalan sanalle ja luomisjärjestykselle. Älkäämme olko mielettömiä, vaan ymmärtäkäämme, mikä Herran tahto on, ja rakastakaamme sitä tahtoa kaikesta sydämestämme.
Lue lisää kirjasta ”Paluu alkuun”.