Artikkeli on kirjasta ”Paluu alkuun”.
Kun Herraltamme Jeesukselta kysyttiin: ”Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?” Matt. 19:3, Herra vastasi sanoen: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Matt. 19:4–6. Herramme Jeesuksen antaman opetuksen mukaisesti palaamme alkuun voidaksemme tänään löytää vastauksen kysymykseemme siitä, mikä on Jumalan tahto seksuaalisuudelle.
Mutta mitä oikeastaan tarkoittaa palata alkuun ja miksi Jeesus haluaa tehdä niin? Miksi meidän tulisi palata alkuun? Onko se edes mahdollista? Jotta voisimme ymmärtää Jeesuksen ja kirkon opetuksen avioliitosta ja seksuaalisuudesta, yritämme ensin alustavasti vastata näihin tärkeisiin kysymyksiin. Vastauksemme näihin kysymyksiin piirtää esiin sen taustan, johon kristillinen opetus avioliitosta ja seksuaalisuudesta kuuluu. Ilman tämän taustan ymmärtämistä kristillinen avioliitto- ja seksuaaliopetus on vaarassa taantua ahdasmieliseksi lakihenkisyydeksi tai lähes kaiken sallivaksi välinpitämättömyydeksi. Haluamme välttää nämä molemmat vaarat ja saada paremmin kiinni oikeasta ja todellisesta kristillisestä opetuksesta.
Kristinuskon kohdalla paluu alkuun tarkoittaa ennen muuta paluuta itseensä Jumalaan, joka on ensimmäinen ja viimeinen. Tämä palaaminen ei ole toiveajattelua menetetystä Paratiisista ja siellä kerran eletystä elämästä, joka on nyt meidän ulottumattomissamme. Vastatessaan fariseusten kysymykseen avioerosta palaamalla kaiken alkuun Jeesus ei ole todellisuudesta vieraantunut haaveilija, joka on hukannut elämän tosiasiat tässä kuoleman varjon maassa. Sen sijaan Hän on se Jumalan totinen valkeus, joka on iankaikkisesti ollut Isän helmassa, Isän kasvojen puoleen kääntyneenä, ja Hän on tullut valaisemaan jokaisen ihmisen.
Herra Jeesus Kristus on itse se alku, jossa kaikki on luotu. Isä teki kaiken Poikansa kautta, ja niin koko maailma tuli täyteen sitä valkeutta, joka säteilee Isän kasvoista. Erityisellä tavalla ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, jotta hän saisi Pojassa pääsyn Isän Jumalan helmaan katselemaan Isän kasvoja ja loistamaan Hänen kirkkauttaan. Tästä ihmeellisestä kutsumuksesta ihminen kuitenkin leikkasi itsensä irti lankeamalla syntiin Perkeleen pettämänä. Silloin ihmisen maailma pimeni ja joutui pahuuden valtaan. Ihminen kääntyi pois Jumalan kasvoista, joiden valkeudessa hänellä oli elämä, ja eksyi kuoleman pimeyteen. Maailmasta, joka luotiin kylpemään Jumalan kirkkauteen, tuli kuoleman varjon maa. Nyt ihmiseksi tulleessa Jumalan Pojassa tuo menetetty jumalallinen valo on jälleen syttynyt tähän pimeään laaksoon tuoden mukanaan elämän, sillä Hän itse on se iankaikkinen elämä, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille.
Jeesuksessa meillä on todella paluu alkuun, paluu elämään Isän kasvojen kirkkaudessa, sillä joka on nähnyt Pojan, on nähnyt Isän. Hänen kasvojensa valkeus paljastaa sen pimeyden, jossa elämme, mutta ei tuomitakseen meidät pimeyden lapsina iankaikkiseen kuolemaan vaan tehdäkseen meistä valkeuden lapsia, joilla on yhteys Jumalaan ja toisiimme Jumalan Pojan veren kautta ja iankaikkinen elämä Hänessä. Jumalan Poika syntyi ihmiseksi ollakseen Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Kuuliaisena Isän tahdolle Poika salli Isän sälyttää ihmiskunnan syntitaakan selkäänsä ja kulki Isänsä kanssa ne raskaat askeleet, jotka johtivat ylös Jerusalemiin ja Golgatan uhrialttarille, jolla Jumala vuodatti Poikansa veren ihmiskunnan syntien sovitukseksi. Näin Poika, jonka päälle lankesi synkin mahdollinen pimeys, kun Isä hylkäsi Hänet, ilmoitti täydellisesti Isän kasvot ja hehkui palavana Hänen rakkauttaan. Kantamalla ristillä ihmiskunnan synnit Poika ilmoitti olevansa täydellisesti yhtä Isän kanssa ja avasi uhrillaan ihmiskunnalle tien Isän yhteyteen. Näin Golgatan täydellisestä pimeydestä loistaa Jumalan kasvojen täydellinen kirkkaus ja kunnia koko maailman elämäksi. Tämän kuolonuneen nukkuneen Sulhasen lävistetystä kyljestä vuotaneesta vedestä ja verestä on syntynyt Kristuksen morsian, kirkko, siinä Pyhässä Hengessä, jonka Poika on täydellisellä rakkauden teollaan antanut lunastetulle ihmiskunnalle. Näin ristille ylennetystä Jumalan Pojasta on tullut myös uuden luomakunnan alku ja lähde.
Jeesuksessa tapahtuva alkuun palaaminen ylittää sen, mitä oli alussa, mutta ei tehden sitä tyhjäksi vaan saaden aikaan kaiken täyttymyksen. Sen tähden se, mikä alussa oli vasta nupullaan, on saavuttanut Hänessä täyttymyksensä, sillä kaikki on luotu Hänessä ja Häneen. Kaikki on alussa luotu Hänessä ja Häntä varten, ja kaikki on sen tähden myös luotu liikkeeseen kohti Häntä, jossa kaikella on täyttymyksensä. Siten Paratiisi ja elämä siellä oli lupaus siitä täyttymyksestä, johon ihminen oli edeltämäärätty pääsemään Pojan ihmiseksi tulon myötä: Pojassa Pojan paikalle Isän kasvojen valkeuteen Pyhässä Hengessä. Tästä täyttymyksestään ihmisellä oli vasta esikoislahja, johon liittyi lupaus ja toivo täyttymyksestä. Ihminen menetti syntiinlankeemuksessa tämän esikoislahjan kuitenkin saadakseen sen takaisin Jumalan antamassa lupauksessa Vaimon Siemenestä, Messiaasta, joka tulisi polkemaan rikki Käärmeen pään.
Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmiskunta on ollut synnin ja pimeyden vallassa matkalla kohti ikuista eroa Jumalasta, lukuun ottamatta lupauksen lapsia, jotka ovat eläneet vanhurskaina Jumalan edessä uskon kautta Jumalan antamaan lupaukseen tulevasta pelastuksesta. Silti edes lupauksen lapset eivät enää saaneet palata siihen Paratiisiin, josta ihmisen oli synnin tähden lähdettävä pois. Koko maailma, mukaan lukien lupauksen lapset, alistettiin katoavaisuuden alle mutta kuitenkin toivon varaan. He eivät enää eläneet Jumalan valmistamassa Paratiisissa, jossa ihminen sai nauttia suloista esimakua tulevasta taivaallisesta täyttymyksestään, vaan he vaelsivat synnin tähden Jumalan kiroamassa kuoleman varjon maassa, joka kasvoi orjantappuroita ja ohdakkeita, mutta eivät kuitenkaan ilman päämäärää vaan kohti heille luvattua taivaallista isänmaata. Sen tähden on hätkähdyttävää, että Jeesus palaa Paratiisiin jo lainaamassamme keskustelussa fariseusten kanssa, sillä Hän puhuu ihmisille, jotka elävät kuoleman varjon laaksossa. Jeesuksen palaaminen alkuun onkin merkki siitä, että Hän on se Jumalan lupaama Vaimon Siemen, jota lupauksen lapset ovat odottaneet ja johon he ovat edeltä panneet toivonsa. Tämä luvattu Pelastaja tulisi tekemään tyhjäksi Perkeleen teot ja avaaman ihmiskunnalle jälleen tien Paratiisiin ja elämään Jumalan kirkkaudessa.
Kuitenkin on selvää, ettei Kristus palauta omiaan enää siihen Edenin Paratiisiin, josta Aadam ja Eeva kerran joutuivat pakenemaan, sillä Hän on tullut avaamaan uhrillaan pääsyn siihen taivaalliseen Paratiisiin, josta ensimmäinen Paratiisi oli vasta esimakua. Kristuksessa tämä taivaallinen Paratiisi tai Jumalan valtakunta on murtautunut tämän vanhan maailman pimeyden keskelle tuoden siihen jo nyt Jumalan kasvojen valkeuden ja iankaikkisen elämän. Tämä Kristuksessa esiin puhjennut Jumalan valtakunta tuo jo nyt kuoleman varjon laaksoon uuden Pyhän Hengen esikoislahjan ja esimaun pian ilmestyvästä täyttymyksestä. Tämä jo nyt keskellämme Kristuksessa oleva uuden luomakunnan elämä uudistaa vanhan ja kuolevan maailman jälleen loistamaan sitä Isän kasvojen kirkkautta, jonka Poika on keskuuteemme tuonut. Tähän uudistamiseen kuuluu paluu alkuun, paluu siihen elämään, jota ihminen kerran eli ensimmäisessä Paratiisissa, mutta tämä paluu tapahtuu siinä täyttymyksessä, josta kirkko on jo nyt osallinen Kristuksessa. Siten Jeesuksessa tapahtuva paluu alkuun perustuu siihen, mitä oli alussa, mutta kuitenkin ylittää sen täyttymyksellään, jota ”silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” 1. Kor. 2:9.
Kirkko elää siinä jännitteessä, jossa lupaukset ovat muuttumassa täyttymykseksi ja varjokuvat todellisuudeksi. Tämä uuden luomakunnan todellisuus on jo totta Kristuksessa, jossa se on murtautunut tämän vanhan maailman pimeyden keskelle. Kirkko on Kristuksessa kuollut pois synnistä ja pimeydestä elääkseen yksin Jumalalle Hänen valkeudessaan. Kirkko elää tässä luonnollisessa maailmassa Jumalan uuden luomakunnan ensihedelmänä maistaen jo nyt tulevan maailmanajan voimia mutta kuitenkin vielä odottaen pääsyä täyteen yhteyteen Jumalan kanssa. Tällaisena Jumalan uutena luomistyönä kirkon elämä muistuttaa elämää alussa mutta kuitenkin ylittää sen; kirkon elämä on elämää tässä luonnollisessa maailmassa mutta kuitenkin jo ikään kuin lopun täyttymyksestä käsin elettynä.
Kristus tuo mukanaan Jumalan valtakunnan uuden käskyn, joka ei kuitenkaan ole vieras ja outo vaan juuri se käsky, jossa Jumalan jo alussa antama laki saavuttaa täyttymyksensä: ”Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.” Joh. 15:12. Tämä uusi käsky liittää kirkon Kristuksen ristiin ja kärsimykseen, sillä ”sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä” Joh. 15:13. Samalla tämä käsky liittää kirkon kolmiyhteisen rakkauden Jumalan sisäiseen elämään, sillä Poika sanoo kirkolleen: ”Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.” Joh. 15:9. Osoittamalla tätä Isältä saamaansa rakkautta omilleen loppuun asti Poika antaa heille uuden syntymän ylhäältä Jumalan lapsiksi ja avaa heille oven taivasten valtakuntaan: kirkko syntyy Pojan täydellisestä itsensä antavasta rakkaudesta elämään tässä rakkaudessa ja kantamaan siinä hyvää hedelmää, niin kuin Poika iankaikkisuudessa syntyy Isän itsensä antavasta rakkaudesta ja kantaa siinä hyvää hedelmää. Näin kirkko on syntynyt elämään Jumalan valkeudessa hyvää hedelmää kantaen. Tämä on Jumalan valtakunta.
Tämä kaikki on totta myös avioliiton kohdalla. Kirkon opetus avioliitosta ja seksuaalisuudesta saa myös muotonsa ja sisältönsä siitä täyttymyksestä käsin, joka on Kristuksessa murtautunut tämän vanhan maailman keskelle. Kirkon opetuksen mukaan seksuaalisuutta käytetään kirkon lain eli Kristuksen antaman uuden käskyn mukaan, joka liittää kirkon ja yksittäisen kristityn Kristuksen lunastustyöhön ja kolmiyhteisen rakkauden Jumalan sisäiseen elämään. Tästä taustasta käsin voimme nyt lähteä avaamaan kirkon opetusta avioliitosta ja seksuaalisuudesta.
Lue lisää kirjasta ”Paluu alkuun”.